Ystäväni ja hänen lapsensa tulivat kylään. Oi että, kuinka olen kaivannutkaan lasten välittömyyttä ja suorasanaisuutta! Heti ovesta sisään päästyämme pääsi eräältä vieraalta pieru ja tytöt opettivat minulle kylässä piereskelemisen olevan hyvä juttu. Sehän vain kertoo siitä, että tuntee olonsa kotoisaksi!
Keskustelimme aikuisuudesta. Aikuisena olemisessa parasta on se, että saa karkkikaupasta tullessaan mutustella karkkia posket pullollaan – kenenkään valittamatta, sanoin minä. Ystäväni oli tästä kuitenkin eri mieltä: aikuisena olemisessa parasta on se, että saa komennella! Erityisesti silloin, kun itsellä on karkkia posket pullollaan, on kiva käskeä lapsia olemaan syömättä omia karkkejaan ennen ruokaa. Näin teimmekin, mutta yllätin toisen tytöistä rysän päältä karkkiaskia avaamasta. Hänen ilmeensä olisi ollut ikuistamisen arvoinen! Hän oli nimittäin juuri minuutti sitten luvannut olla syömättä karkkia ennen ruokailua.
Toinen tytöistä laittoi karkin äitinsä suuhun todeten samalla maistaneensa sitä itse vessassa – se oli kuulemma maistunut ihan kakalta. Myöhemmin jutellessamme ystäväni kanssa aikuisten juttuja heitin tytölle vitsinä, että hän voisi mennä nyt sinne vessaan syömään karkkejaan. Ja tyttöhän meni! Ystäväni totesi, että olen kyllä auktoriteetti hänen lapsilleen. Nyt on tytöt ja yksi aikuinen tuolla mun makkarissa nukkumassa. Kuuntelen heidän unituhinakilpailuaan ja kirjoitan seminaariin liittyvää tehtävää. Tämä on onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti