Ulkonäkö on tärkein

Tänään vietetään kansain välistä yhdys sana ja oikein kirjoitus päivää, ainakin jos Facebookiin on uskominen. Merkkipäiväthän eivät ole merkityksellisiä, koska ne ovat kalenterissa, vaan koska ne ovat ihmisten mielissä. En ollut kyseisen päivän vietosta tietoinen, mutta se koskettaa erittäin syvästi juuri minua – kuinka dramaattista. Tunsin ilmeisesti merkkipäivän luissani, sillä jo aamusta minua rupesi kismittämään. Menin luennolle ja jo Powerpointin ensimmäisessä slidessa oli muutama kirjoitusvirhe. Ja virheet olivat merkittäviä, koska jopa minä, kieli-invalidi, ne huomasin. No, eihän tämä yllättävää ollut, se sama tuttu luennoitsija ei ilmeisesti ikinä lue Powerpointtejaan läpi. Ja siitä kärsin minä.

Aluksi kärsin luennoitsijoiden kirjoitusvirheistä, koska nettisanakirjat eivät tunteneet sanoja diskus, rättfrdiga tai avskoning. Sanat diskurs, rättfärdiga ja avskogning ne sen sijaan tunnistavat. Jos kirjain puuttuu keskeltä sanaa, eivät nettisanakirjat yleensä osaa ehdottaa muita lähellä olevia sanoja. Ensimmäiset kuukaudet olin siis pihalla paitsi oman huonon kielitaitoni, myös luennoitsijoiden laiskuuden takia. Miksei tekstiä voi lukea läpi kirjoittaessaan? Miksi ihmiset ovat niin laiskoja?

Olen esteetikko. Sain siitä muistutuksen jutellessani eilen erään kaverini kanssa. Hän kysyi, millaisia ruotsalaiset naiset ovat. Ryhdyin heti kuvailemaan ulkoisia tekijöitä: pitkiä, hoikkia, treenattuja. Kaverini pysäytti minut ja kysyi: ”Siis ihmisinä? Tai kavereina?” Niin, ulkonäöllä on merkitystä, sanoipa kuka tahansa mitä hyvänsä. Olen aina ollut ulkonäön perään: en piirrä, koska lopputuloksesta ei tule koskaan haluamani kaltaista. Pöydänkin katan, vaikka söisin yksin. Kärsin yhden kesän ulkomailla asuessani, kun jouduin asumaan valmiiksi kalustetussa asunnossa, joka teki pahaa silmille. Ymmärrättekö, että myös kirjoitusvirheet sattuvat silmiini? En lue tekstejä, jotka ovat täynnä kirjoitusvirheitä. Kyllä, olen pilkunnussija. Mutta en vain kestä lukea sellaista tekstiä. Ihan kuten jätän kesken huonot elokuvatkin, vältän kirjoitusvirheitä täynnä olevia tekstejä. Olen pohtinut, miksi en pidä tämän aamun luennoitsijasta, ja tullut lopputulokseen, että eräs suuri syy on juuri huolimattomuus. Erittäin suuri järkytys minulle on aina, kuinka joku virallinen taho julkaisee tekstin lukematta sitä kunnolla läpi. Viime yönä minua kismitti lukea perussuomalaisten vaaliohjelmaa- ei pelkästään heidän kritiikkinsä laajuuden ja ehdotustensa suppeuden vuoksi, vaan myös kirjoitusvirheiden takia. Mutta let's face it: en taida muutenkaan kuulua perussuomalaisten kohderyhmään - äänestäköön heitä ne, jotka eivät tiedä pilkun paikkaa.

Joten please, ihan vain mun ja muiden herkkäsilmäisten vuoksi: yrittäkää kirjoittaa ne yhdyssanat yhteen ja laittaa pilkut kohdilleen! Jokaisella menee joskus mäkeen ja omille virheilleen tulee sokeaksi, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että yritys kannattaa. Ainakaan mä en tule koskaan palkkaamaan ketään, joka kirjoittaa sähköpostinsa otsikoksi ”Työ hakemus” - jos siis joskus esimiestehtäviin pääsen. Todennäköisesti en pääse, koska kuolen ärsytykseen ennen sitä päivää.