Huh. Tänään olen kirjoittanut niin paljon, etten tiedä orkaanko enää (svedisismi: orka = kyetä, jaksaa). Mutta kirjoittelen vähän tällä viikolla kohtaamistani ongelmista. Ja niitähän riittää. Keskiyöllä, seitsemän minuuttia sitten, oli deadline eräälle koulutehtävälle. Aiheena Michel Foucaultin teos Seksuaalisuuden historia. Joo, ei naurata. Foucault on tunnettu pitkistä virkkeistään, joissa ei ole päätä eikä häntää. Parhaimmillaan virkkeet ovat yli sivun pituisia, tosin moniin käännöksiin niitä on muokattu käännettävälle kielelle tyypillisemmiksi ja näin ollen lyhennetty. Mutta silti! Virkkeen loppuun päästessään ei muista enää lainkaan, mitä alussa on sanottu ja vaikka muistaisi, ei siinä ole ainakaan minun päässäni mitään järkeä – en löydä pointtia. Virkkeiden pituutta kuvaa hyvin ystäväni iloinen hihkuminen kirjastossa: ”Löysin lyhyen virkkeen!” Hän alkoi alleviivata virkettä. Lopputuloksena oli 10 riviä alleviivausta. Ja tuo saattoi hyvinkin olla koko teoksen lyhyin virke.
Aloin lukea kirjaa ensin ruotsiksi. Luin muutaman sivuun tahtiin kaksi sivua tunnissa, kunnes luovutin. Onnekseni sain ystäväni tuomana Riihimäen kirjastosta samaisen teoksen suomeksi. Tietämättä, miksi kirjaa olin pyytänyt, ystäväni sanoi kirjan minulle antaessaan:
”Mä veikkaan, että oot lukenut tätä ruotsiksi ja se on tuntunut mahdottomalta. No, mä kerron sulle, että luin tätä matkalla lentokoneessa ja voin sanoa, että ei tää oo yhtään helpompi suomeksikaan.”
En tajunnut koko kirjasta mitään. Foucault puhuu mm. herruutuksen ykseydestä ja diskurssin taktisen moniarvoisuuden säännöstä. Mitä helvettiä?! Aivan liikaa mulle. Vaikeudet eivät onneksi loppuneet siihen, vaan tehtävänä oli kirjoittaa 1000 sanan mittainen tehtävä vastaten yhdeksään kysymykseen. Mahdotonta! En tiedä, oliko tämä tehtävä joku vitsi, koska tuohon ei kyllä kukaan pysty. Eräs kysymys oli, mihin Foucaultin puhe voi johtaa. Minulla se johti kyseisen kysymyksen yli hyppäämiseen. Kirjoitin siis 1000 sanaa asiasta, josta en tajunnut hölkäsen pöläystä. Ja tietenkin käänsin Foucaultin ruotsia ja suomea englanniksi, kun englanniksi tehtävän kirjoitin. Herruutuksen ykseyttä en kyennyt kääntämään. Hyppäsin suosiolla senkin yli.
Nyt tehtävä on takanapäin ja jään odottelemaan arvosanaa. Hyvässä lykyssä saan kirjoittaa koko homma uudelleen. Ensi viikolla on myös kotitentti, joten senkin vuoksi saatan vielä Foucaultia joutua käsittelemään. Teoksen ensimmäisen osan viimeisen luvun nimi on ”Oikeus päättää kuolemasta ja valta hallita elämää”. Haluan nyt vallan hallita, etten joutuisi enää kuuna päivänä kyseisen herran teoksiin koskea. Nyt menen lievittämään stressiäni leipomalla pullaa. Huomenna on nimittäin fredagsmys – siitä lisää myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti