Prokrastinaation jalo taito

Prokrastionaatio tarkoittaa, että tekee kaikkea muuta kuin sitä, mitä pitäisi. Kyseiselle harrastukselle ei ole suomenkielistä sanaa – nettisanakirja ehdottaa englanninkieliselle procrastination-termille sopiviksi suomennoksiksi myöhemmäksi siirtämistä tai viime hetkeen jättämistä. Selitykseksi ei tarvita kuin yksi sana: kotitentti. Joka kerta, kun yritän kirjoittaa kotitenttiä, keksin paljon parempaakin tekemistä. Kuluneiden päivien aikana olen hinkannut uunini putipuhtaaksi, pessyt kaikki pellit ja ritilän sekä uunin alle piiloutuneen pölyisen lattian. Lisäksi olen pakannut kirjani ensi viikolla odottavaa muuttoa varten sekä suunnitellut vieväni osan vaatteistani ja laukuistani paikalliselle Punaiselle Ristille, jotta he voisivat myydä ne kirpputorillaan. Lisäksi olen selaillut ihania vaatteita, laukkuja ja kenkiä nettikaupoissa. Mitään en ole onneksi ostanut! Mutta alla näkyvistä kierrätysmuovista valmistetuista kengistä haaveilen. Miten nerokkaat ne olisivatkaan sateisina kevät- ja syyspäivinä!

Kengät ovat brasilialaiselta Melissa-merkiltä, joka tekee yhteistyötä mm. Vivienne Westwoodin kanssa. http://www.melissa.com.br/en/produtos

Olen sen verran hyvin viime aikoina välttänyt turhanpäiväistä shoppailua, että harkitsen itseni palkitsemista laukulla, jollaista olen himoinnut vuosia. Ainoa ongelma on tietenkin raha – laukku maksaa niin paljon, ettei sen hintaa voisi ikinä kertoa äidille. Pakkaamista kyllä riittää eikä kotitenttikään juuri edisty – ainakaan jos kirjoittamisen sijaan katselee Färjan-nimistä ohjelmaa, joka kertoo risteilyörvellyksestä Vikingin Cinderellalla. Ja yksi hyvä prokrastinaatiokeino on tietenkin blogin kirjoittaminen ;)

Viikonloppuna minulla oli kylässä hyvä ystäväni. Hän tuli Lontoosta asti kylään, koska tarvitsin apua ruokavarastojeni tyhjentämisessä. Olen maailman paras ruoanhamstraaja – jääkaappi, pakastin ja kuivakaappi pursuavat aina liitoksistaan. Jo kuukauden ajan olen joutunut suunnittelemaan kaikki syömiseni tarkkaan, jotta saisin kaappien sisällön mahdollisimman nerokkaasti hyödynnetyksi. Perjantai-lauantaiyönä leivoin sämpylöitä, joista osaan laitoin porkkanaa ja juustoa, osaan aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Ja taas tyhjeni ruokakaapit!

Sämpylät kävivät kaupaksi kyläilijälle - niin kuin kaikki muukin ruoka!

Lauantaina menetin halloumijuustoneitsyyteni ja kokeilin tätä maanmainiota herkkua pastakastikkeessa, jossa oli halloumin lisäksi katkarapuja ja kirsikkatomaatteja, nam! Silloin kylässä oli Lontoosta lentäneen ystäväni lisäksi ihana Göteborgissa asuva suomalainen tyttö, jota tulen kaipaamaan aivan himputisti. Tiesin, että näillä kahdella synkkaisi, onhan kummallakin härski huumorintaju – siis huumorintaju minun makuuni! Halusin näyttää kyläilijälle Andra Långgatanin, Göteborgin ”punaisten lyhtyjen alueen”, josta on kuitenkin viime vuosina tullut suosittu hengailupaikka: kaljaa, seksikauppoja ja strippibaareja. Hörppäsimme mukavassa baarissa lasilliset ja pohdiskelimme hyviä stripparinimiä vastapäisen strippibaarin innoittamina. Strippibaarin mainostaulu kertoi siellä kyseisenä iltana esiintyvistä ”taiteilijoista”. Chanelit, Parisit, Natashat ja Tatjanat ymmärsimme strippariniminä, mutta vähän kummastutti esimerkiksi Majbjörn, joka on siis täyden kympin mummonimi. Se on vähän kuin joku ottaisi strippinimekseen Hilkka, Ulla-Maija tai Anneli! Pisteet kotiin veti kuitenkin oma lempparini Vagina, joka ei selvästikään jätä mitään arvailujen varaan.

Hullulle perheelleni tiedoksi: olen adoptoinut perheeseemme uuden henkilön. Kutsun australialaiseen tyyliin lontoolaista ystävääni nimellä ”brother from another mother”, koska henkilö on kuin veli minulle. Hänen kanssaan piereskellään, nauretaan noloille jutuille ja kerrotaan vessavitsejä. Ja eikös sisaruksen tee henkilöstä se, että heidän kanssaan vajotaan taas lapsen tasolle? Herra ilmaisi myös kiinnostuksensa liittyä perheeseemme, kun kuuli, mitä kaikkea sisarustemme kanssa teemme. Kaikki perheeseemme liittymiseen vaadittavat perusasiat ovat kunnossa: kummallinen huumorintaju, mieletön syöminen ja vuorokauden ympäri nukkuminen. Ne kaksi vuorokautta, kun hän oli täällä, olivat täynnä naurua. Ja tietenkin valitusta – hän nimittäin ei piittaa valituksestani! Se on loistavaa: saan valittaa juuri niin paljon kuin haluan!

Tuleva viikko sisältää kirjoittamista, lukemista ja pakkaamista. Torstai-iltana on deadline tentille, jonka 2000 sanasta olen kirjoittanut vasta 378. Sen jälkeen joudun perjantaina järjestelemään muuttoon liittyviä asioita ja illalla olisi tarkoitus viettää pienimuotoisia läksiäisiä. Göteborgilaiset: tervetuloa! Paikkaa ja aikaa ei ole vielä päätetty eikä muitakaan suunnitelmia tehty, joten ehdotuksia saa heittää :) Lauantaina vanhempani ja pikkuveljeni jo saapuvatkin. Melko uskomatonta, että aikani Göteborgin kaduilla tulee päätökseen... Mutta toisaalta edessä on paljon, mitä innolla odotan: pääsykokeet, kesä Ahvenanmaalla ja toivottavasti uudet opiskelut syksyllä!

Anna Järvisen tunnelmiin on hyvä lopettaa:

”Och jag längtar redan hem, har redan hemlängtan. Helsinki tule mut hakemaan. Tule, mennään!”