Sorry kamut, tutut ja serkun kaimat – olen eristäytynyt ulkomaailmasta. Minusta ette siis tule kuulemaan mitään ennen ensi viikon keskiviikkoa. Nyt vain luen kotona, en käy suihkussa enkä vaihda vaatteita. Joten te ette haluakaan tavata minua. Tänä yönä olen kirjoittanut aamuneljään saakka ja kädet huutaa hoosiannaa: rakko nimettömässä ja kynsiin sattuu (puristan niillä kynää kirjoittaessani). Angstaan. En osaa materiaalia kovinkaan hyvin ja koe on jo muutaman päivän päästä. Erityispedagogiikkaan Helsingissä otetaan sisään 15 – hakijoita on ollut yli 700. Että hyvät tsäänssit... Masentaa... Mutta toisaalta, jos mulle ei vielä avaudu ovet kouluun, avautuu ne ehkä helpommin ensi vuonna. Miksi mun piti tehdä pääsykokeiden aikaan niin paljon töitä? Miksi en osaa sanoa ei?
Tsemppiä - pidän peukut pystyssä sinulle! :)
VastaaPoistavoimia urakkaan ystävä! muista myös kuitenkin levätä..
VastaaPoistaElina