sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Ruotsalaiseen malliin

Syyt, miksi Ruotsia usein ihailemme, ovat tasa-arvo ja ihmisten kunnioitus toisiaan kohtaan. Vähitellen tämäkin alkaa kuitenkin nyppiä: kritisoida ei saa. Jantelagenin periaatteiden mukaan menestystä ei saa näyttää ulos. Kaikkien täytyy näyttää medelsvenssoneilta Volvoineen. Tämä kuitenkin passivoi - jos menestystä ei kuitenkaan saa näyttää, miksi tavoitella sitä?

Ensimmäisen maistiaisen kritiikittömyydestä sain jo ensimmäisten kouluviikkojen aikana ryhmäesitelmiä pidettäessä. Löysin paljon kritisoitavaa niin oman ryhmäni kuin muidenkin ryhmien esityksistä. Palaute luokkatovereiltani ja opettajilta oli kuitenkin vain ja ainoastaan positiivista. Pohdiskelin mielessäni, mikä minussa on vikana – olenko erityisen negatiivinen henkilö. Myöhemmin olen ymmärtänyt kyseessä olevan kulttuurierot. Ruotsalaisessa yhteiskunnassa ei anneta negatiivista palautetta. Kaikki palaute, joka ei ole yltiöpositiivista, on nimeltään konstruktiivista eli rakentavaa palautetta. Minun korvissani sekin kuitenkin kuulostaa positiiviselta. Kaipaan palautetta, jotta tiedän, mitä voisin tehdä ensi kerralla toisin. ”Voisit ottaa rennomman asenteen” ei riitä minulle. Kaipaan sitä murskapalautetta, jota näkee Idolsissa: ”Tuohan oli ihan paska”. Sitä kaipaisin silloin, kun sen ansaitsisin. En kaipaa olalle taputteluja ja hyvää palautetta, ellen ole sitä todella ansainnut. Me suomalaiset olemme ehdottomasti raa'empia kuin ruotsalaiset. Mutta minä olen siihen tottunut ja ruotsalaiset tuntuvat välillä tekopyhiltä – falskeilta, kuten tosi-TV-ohjelmissa sanotaan.

Luokkatoverini hämmästelivät minua, kun ensimmäisten viikkojen aikana vastasin ”Hur är läget?” -kysymykseen suorin sanoin: ei mene niin kauhean hyvin, hirveän vaikealta tuntuu kaikki eikä luennoilla ymmärrä mitään. Olen sittemmin havainnoinut vastanneeni väärin. Kysymykseen on tasan kaksi vastausvaihtoehtoa: ”bra” ja ”jättebra”. Kaipaan sitä, että kaiken mennessä päin tienpengertä minun ei tarvitse hymyillä ja esittää kaiken olevan hyvin. Täällä ihmiset eivät kuitenkaan osaa suhtautua muunlaiseen kuin yltiöpositiiviseen asenteeseen. Olen onnellinen, että minulla on myös suomalaisia kavereita täällä – heidän kanssaan voimme sanoa suorat sanat. Vaikka toisaalta ne suorat sanatkaan eivät aina ole fiksuin vaihtoehto – niillä loukkaa helposti muita. Kultaisen keskitien löytäminen vain ei valitettavasti ole helppoa.

Ruotsalaisten kritiikittömyys näkyy myös arvosana-asteikon kapeudessa. Ruotsalaisessa yhteiskunnassa ei arvostella eikä tuomita. Monissa koulutusohjelmissa yliopistoissa on käytössä kolmen portaan arvosteluasteikko: underkänd (hylätty), godkänd (hyväksytty) sekä väl godkänd (”hyvin hyväksytty”). Joissakin koulutusohjelmissa on jopa käytössä vain arvosanat hyväksytty ja hylätty. Näin oppilaita ei jouduta ruotsalaisen yhteiskunnan periaatteiden vastaisesti laittamaan järjestykseen. Mielestäni tämä kuitenkin passivoi opiskelijoita. Ainakin itse huomaan, kuinka en kovinkaan paljon panosta ryhmätöihin, kun niistä voi saada vain hyväksytyn tai hylätyn. Ja jos on noudattanut tehtävänantoa, saa varmasti hyväksytyn – siinä vaiheessa ei ole väliä, onko työ loistava vai hyvä. Kommentteja ainakaan me emme myöskään tenteistämme ja tehtävistämme juurikaan saa. Harmittaa, kun ei tiedä, mikä meni vikaan. Tämän vuoksi en myöskään koe kehittyväni kirjoittajana, sillä ilman palautetta on vaikea tulla paremmaksi. ”Joka päivä oppii jotain uutta”, on jo pitkään ollut yksi lempisanonnoistani. Ilman palautetta oppiminen on kuitenkin vaikeaa ja koen suomalaisen yhteiskunnan yhdeksi vahvuudeksi suorasukaisuuden ja kriittisyyden. Ehkä juuri palautteen puutteen vuoksi Ruotsin peruskoulusysteemi onkin niin huono Suomeen verrattuna – vuonna 2009 Ruotsin yhdeksäsluokkalaiset sijoittuivat PISA-tutkimuksessa sijalle 21 suomalaisten nuorten napatessa ensimmäisen sijan.

2 kommenttia:

  1. ehkä sun pitäis pyrkiä johonkin hallitukseen siel koulus, ja sit ehdottaa et proffat vois pitää joka tenttiviikon jälkeen "arvosteluun tutustumisen" luennon, ja sit siel vois esitellä kysymyksiä ja saada henk. koht palautetta! :)

    ja sun edelliseen postaukseen liittyen mä protestoin vahvasti sun adoptiohankkeita, koska oot niin fiksu, et sun pitäis lisääntyy! :D

    VastaaPoista
  2. mutta eikös me suomalaiset olla failattu lähestulkoon kaikki muut koulutusta ja oppia mittaavat jutut paitsi PISA? PISAa hehkutetaan täällä Suomessa siksi, että oltiin siinä hyviä. muista ei kuulemma puhuta kun ei pärjätty niissä...
    en ole tutkinut asiaa pahemmin, kuulin vain YLEn uutisissa tämän kerran.

    VastaaPoista